Apua Ukrainaan ry

Yhdistyksen viimeisen avustusmatkan palaset loksahtivat kohdalleen, kun saimme lahjoituksena kaksi autoa, joille myös oli tarve ja löytyi ottajat Ukrainassa. Kertyneillä varoilla saimme ostettua toisen auton perään kuomukärryn ja kuormaan yhden dronen. Lahjoitustavaraa oli kertynyt enemmän kuin mahtui kyytiin, arvokkaimpina yksittäisinä tavaroina kaksi aggregaattia.

Toisen auton kuljettajaksi lähti Miika Sallinen, joka on kokenut Ukrainan kävijä ja puhuu venäjää. Allekirjoittaneelle Ukrainan vierailu olisi ensimmäinen, mutta automatkailusta on kokemusta kymmenien omatoimimatkojen muodossa eri Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa.

Autot lastattiin yhdistyksen porukalla torstai-iltana 20.10.

Perjantai 21.10.

Aamulla vielä tsekattiin autot ja paperit Anatoliyn johdolla. Paperitöitä oli tehty niin paljon, että ensikertalaiselta meinasi mennä pää sekaisin. Onneksi prosessi oli jo tuttu Anatoliylle, joka on myös hoitanut kontaktoinnin Ukrainaan. Toki minäkin loin kommunikointikanavat yhteyshenkilöihimme etukäteen ja kirjoitin myös tärkeitä puhelinnumeroita vihkoon, joka kulki aina taskussa mukana.

Alkumatka oli tuttua ja turvallista. Katajanokan satamassa piti soittaa tullipartio paikalle hoitamaan dronen alv-palautusasia. Ensimmäinen yllätys oli Tallinnan liikenneruuhka, jossa vierähti toista tuntia ylimääräistä. Kunnianhimoisen päivämatkamme etappi oli hotelli Riian eteläpuolella. Pahaksi onneksi saman nimisiä hotelleja oli useampia ja minä suunnistin väärään, pieni mutka tuli tehtyä. Suunnistaessani yön pimeydessä pieniä teitä oikeaa hotellia kohti loikkasi kauris auton eteen. Siinä kävi onni onnettomuudessa, kauris kuoli kerrasta eikä autoonkaan tullut mitään pahempaa. Puolilta öin olin hotellilla ja sänky veti sen verran puoleensa, että annoin itselleni luvan jättää suihku väliin yhtenä iltana. Olikin mainio majatalo, vanha kartano, ja emäntä oli aamulla otettu, kun Miika puhui venäjää.

Lauantai 22.10.

Aamulla jatkettiin ja kun matka sujui hyvin, niin toivoimme ehtivämme vielä illalla rajan yli Puolasta Ukrainaan, missä oli tiedossa ulkonaliikkumiskielto klo 11-05. Sitä ennen pitäisi ehtiä majoittua. Toisin kävi. Dorohuskin rajanylityspaikka olikin pyhitetty rekoille ja meidät ohjattiin 60 km päähän Zosiniin.

Aikaa vierähti pimeässä vesisateessa huonokuntoisia syrjäteitä ajellessa ja päätettiinkin yöpyä Puolan puolella. Ei onnistunut sekään, koska koko viimeisen taipaleen ainoa hotelli lähellä rajaa oli täynnä. Koska oikein hyviä vaihtoehtoja ei ollut niin ajoimme rajalle jonon päähän kymmenen jälkeen illalla.

Koko yö, melkein kuusi tuntia, kului rajalla jonottaessa ja tarkastuksia tehdessä ensin Puolan ja sitten Ukrainan tullissa. Erityisesti autojen ja kärryn kirjaaminen ottivat aikaa, mutta neljän maissa olimme Ukrainassa ja pysähdyimme huoltoaseman pihaan nukkumaan autoihimme. Suihku jäi väliin jo toisen kerran ja laitoimme kellot soimaan tunnin päähän.

Sunnuntai 23.10.

Viiden jälkeen lähdimme taas ajamaan märkää, pimeää ja sumuista tietä kohti Zytomyria. Olimme aamupäivällä perillä, missä meitä odotti Blue and Yellow Heartsin reipas vapaaehtoisjoukko yhteyshenkilömme Veronikan johdolla. Autot purettiin porukalla saman tien ja meitä kävi myös morjestamassa jalkansa menettänyt veteraani, joka oli kerännyt kävelemällä merkittävän summan hyväntekeväisyyteen.

Pöyhösen Anterolta / APH-Varustepalvelulta saatu auto jäi Zytomyriin lopullisena päämääränään Ukrainan rajavartiolaitos. Kankaan Leenalta saatu auto, peräkärry ja sotilassairaalaan tarkoitetut laatikot laitettiin valmiiksi Kiovan matkaa varten.

Seuraavaksi uudet ystävämme tarjosivat meille lounaan ja esittelivät kaunista kaupunkiaan, joka varmasti kesällä on parhaiten edukseen kuten meidänkin kaupunkimme. Katselimme muistomerkkejä ja huomiota kiinnitti erityisesti se, että keskeisellä paikalla oli muistotaulut kuvien kera kaikille kaupungin sankarivainajille vuodesta 2014 alkaen.

Sitten kävimme tutustumassa vapaaehtoisten työpajaan, missä he tekivät juoksuhautakynttilöitä. Peltipurkkiin kääritään spiraaliksi pahvia ja päälle kaadetaan sulaa steariinia. Kynttilä lämmittää ja valaisee ja sitä voi käyttää keittimenä. He tekivät siellä myös sota-aiheisten ikonien kipsivaloksia.

Miika läksi omille teilleen ja minä menin hetkeksi hotelliin virkistäytymään. Nyt olisin saanut lämpöisen suihkun, jos olisin huomannut, että kuuma vesi tulee oikealta puolelta.

Sotilassairaala-apuun erikoistunut yhteyshenkilöni Vadym ja armeijan kapteeni, kenelle auto oli menossa, saapuivat Kiovasta minua ja autoa vastaan. Sitten meillä oli yhteinen illallinen ja jokainen nosteli vuorollaan kiitosmaljoja Apua Ukrainaan ry:lle ja tavaroiden lahjoittajille ja lahjoja annettiin. Keskustelu kävi vilkkaana, vaikka aina ei ihan samaa kieltä puhuttukaan. Ukrainalainen ruoka on hyvää.

Mainittakoon tässä vaiheessa, että minulle oli varattu ja kustannettu hotellit ja tarjottiin kaikki ruoat. Ja kuljetettiin paikasta toiseen eli kaikki oli tehty helpoksi. Nämä uudet ystäväni olivat aivan tavattoman vieraanvaraisia, ystävällisiä ja kiitollisia avusta. Yksin olisi pitänyt enemmän pinnistellä, koska miljöö näyttää vähän erilaiselta, valaistuksessa säästetään, kyrilliset kirjaimet ja kieli eivät ole tuttuja eikä ole turistivirtoja ohjaamassa kulkua. Oli siellä paljon tuttuakin, mm. huoltoasemien kahviot olivat kotoisia taukopaikkoja.

Maanantai 24.10. Aamulla lähdettiin Kiovaan, minä Vadymin autossa ja kapteeni uudella ajoneuvoyhdistelmällään. Kapteeni muuten oli mahdottoman mukava mies, ei ollenkaan herra kapteeni. Ja Vadymia sydämellisempää ihmistä saa hakea. Matkalla Vadym näytti minulle paikalliseen kanjoniin ja poikettiin myös katsomaan Irpinin seudulla tien varressa katollaan olevia ja palaneita venäläisiä tankin raatoja. Sinne 10 km päähän Kiovasta oli matka tyssännyt kevättalvella.

Seuraavaksi vietiin loput tavarat Hitsausinstituutille säilöön ja sitten lähdettiin Vadymin kanssa Kiovan keskustaan tutustumaan. Kun mukaan liittyi vielä venäjän kielen taitoinen Kiovassa asuva Eero Talvitie, kävi paikkoihin tutustuminen ja kommunikointi sujuvasti. Maidanin aukio on ukrainalaisille tärkeä paikka, uuden alku. Siellä on esillä sadan taivaallisen soturin eli Maidanin verilöylyn uhrien kuvat. Vadym oli itse ollut siellä paikalla 2014.

Ilmahälytyskin tuli. Koska olimme sopivasti Maidanin liepeillä alikulkutunnelissa, niin vartoilimme tovin, että mitä sieltä tulee. Kun ei tullut tihkusadetta kummempaa, niin jatkoimme matkaa. Muutkaan eivät hälytyksestä piitanneet, autoilijat ja jalankulkijat jatkoivat matkaansa ihan rauhassa. Kai se on niin, että ei miljoonien ihmisten ole järkeä painua maan alle, jos odotettavissa on pari räjähdystä muutaman sadan neliökilometrin alueelle. Sain kyllä todistaa, että pahaa jälkeä oli tullut sinne minne osui. Myös tiesulut aseistettuine vartijoineen, panssariesteet ja hiekkasäkit kertoivat sotatilasta, vaikka etulinja olikin satojen kilometrien päässä.

Minun, Vadymin, Eeron ja kapteenin seuraksi illalliselle liittyi eversti, jonka komentamalle joukko-osastolle auto ja kärry menivät. Eversti ojensi minulle Apua Ukrainaan ry:lle osoitetun hyvin juhlavan raamitetun kunniakirjan kiitokseksi avustuksestamme. Toisen kunniakirjan sai Leena Kangas. Muitakin lahjoja annettiin Zytomyrissa ja Kiovassa yhteensä niin paljon, että kaikki ei mahtuneet reppuun, osa tulee postissa perässä.

Illalla oli hotellissa hana oikein päin ja sain ensimmäisen lämpöisen suihkun ja taas maistui uni tapahtumarikkaan päivän jälkeen.

Tiistai 25.10.

Tiistaiaamuna minut saateltiin bussiin. Kiovasta Varsovaan kesti suoralla linjalla 17 tuntia, pari tuntia oltiin myöhässä, koska ukrainalaisia miehiä tarkasteltiin rajalla pitkään – kaikki eivät päässeet läpi. Bussimatka oli mukavaa lepoa hektisen reissun päälle, aika kului hyvin puhelinta näprätessä ja kirjaa lukiessa. Puolilta öin pääsin hotelliin ja nukkumaan.

Keskiviikko 26.10.

Aamulla ei ollut kiirettä, kun lento Helsinkiin lähti vasta puolelta päivin. Kone oli kuitenkin sen verran myöhässä, että Helsingin varoaika muuttui juoksumatkaksi portilta juna-asemalle, mutta kerkesin ja illalla olin Jyväskylässä. Ja sainhan minä lentokoneessa vielä yhden kaverin, kun judon Ukrainan mestari sattui istumaan vieressä.